Olen turhautunut ja pettynyt. Jäin uudelle, edellistä pidemmälle sairauslomalle keskiviikkona syyllisissä ja ikävissä tunnelmissa. Esimies ei ymmärrä tilannettani lainkaan eikä käsitä, mitä uupumus on. Hän tenttasi minulta syitä siihen, miksi jään kotiin. Lisäksi hän ehdotti, että tekisin osan töistä sairauslomalla, jotta minulla olisi edes jotain tekemistä (!). Olen aivan sanaton. Pahinta on se, että hän onnistuu syöttämään minuun aivan hillittömän syyllisyydentunteen, sillä sanoillaan hän saa minutkin epäilemään, että en voi oikesti riittävän huonosti. Ehkä olenkin vain luovuttamassa liian helposti ja jäämässä lomailemaan muuten vain, kuten hän näyttää ajattelevan. Eihän esimerkiksi lääkärin sana tällaisessa tilanteessa paina mitään - esimies tietää paremmin, olenko minä työkykyinen vai en.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että sisältäni nousee raivo. Se on hyvä tunne, sillä se todistaa, että minulla on vielä jonkinlainen omanarvontunto jäljellä.