Luin aamukahvia hörppiessäni artikkelin arvoista. Teksti avasi silmäni, vaikka tavallaan olinkin tiedostanut jo aiemmin, mitä omassa arvomaailmassani on viime aikoina tapahtunut. Artikkelissa mainittiin, että moni painii työssään itseään sekä omia arvojaan vastaan ja joutuu ainakin jossain määrin allekirjoittamaan myös sellaisia arvoja, joiden takana ei aidosti pysty seisomaan. Myös minä olen joutunut parin kuluneen vuoden aikana tekemään näin - sillä seurauksella, että aloin voida pahoin sekä fyysisesti että henkisesti. Lopulta jouduin irrottautumaan täysin nähdäkseni, mitä minulle on tapahtumassa ja mikä kaikki muutokseeni on vaikuttanut.

Juuri nyt näen työni ja työpaikkani suurena tekijänä uupumisessani, koska juuri työssä olen joutunut mukautumaan ympäristöön, jossa toimitaan arvojeni vastaisesti. En esimerkiksi voi sietää epäoikeudenmukaisuutta tai epäjohdonmukaisuutta, mutta näiden molempien kanssa olen joutunut elämään työssäni hyvinkin läheisessä suhteessa. Pahinta on se, että olen itse alkanut löyhtyä omassa moraalissani, koska myös ympäristö voi huonosti ja toimii vastoin hyviä tapoja tai periaatteita.

Mitä kauemmas olen työstäni päässyt, sitä kirkkaammin olen alkanut hahmottaa, millä tavalla huonosti voiva työyhteisö on vaikuttanut minuun. Olen sokeutunut omalle pahoinvoinnilleni, koska niin moni ympärilläni kärsii tyytymättömyydestä ja arvottomuuden tunteesta työssään. Olen siis alkanut ajatella, että on täysin normaalia olla tyytymätön - työn kuuluu tuntua pahalta, eikä siitä sovi valittaa. Vasta nyt tajuan, kuinka väärässä olen ollut!