Pientä heräämistä on tapahtunut tänään - muualtakin kuin päiväunilta. Väsynyt olen edelleen, eivätkä normaalit voimat tai tunnetilat ole vieläkään läsnä, mutta olen alkanut hyväksyä, että näin mennään vähän aikaa. Näin mennään niin pitkään, että elämä alkaa taas voittaa.

Olen alkanut hyväksyä, että päivät saavat täyttyä ajattelusta, päämäärättömästä kävelystä ja päiväunien nukkumisesta. Päivät saavat täyttyä juuri sellaisista asioista, jotka tuntuvat hyvältä. Minun ei tarvitse hakea jokaisesta tekemisestäni hyötyä, tehokkuutta, tavoitteita tai saavutuksia. Minun ainoa tavoitteeni on tällä hetkellä tulla uudestaan siksi ihmiseksi, joka aidosti olen ja jonka olen kadottanut kaiken suorittamisen, miellyttämisen ja yliyrittämisen alle.

Aivan mitättömän lyhyinä, aavistuksen mittaisina hetkinä tunnen, että maailma on minulle avoin ja että ole vapaa. Olen vapaa tekemään päätöksiä, jotka lähtevät minusta itsestäni. Olen vapaa kulkemaan kohti tavoitteita, joita kukaan muu ei ole minulle määrännyt vaan joita kohti haluan aidosti kulkea. Olen vapaa irtautumaan ajatuksesta, jonka mukaan tätä elämää pitäisi elää (=suorittaa) tietyllä kaavalla. Olen vapaa rikkomaan tuota kaavaa.

Mitä kaavan rikkominen tänä päivänä elämässäni tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että uskallan lähteä työpaikastani, kun määräaikainen työsuhde kesän lopussa päättyy. Uskallan lähteä, vaikka ehkä saisinkin vielä jatkaa. Uskallan lähteä, vaikka jään työttömäksi. Uskallan lähteä, vaikka opinnot eivät alakaan heti työn päätyttyä ja vaikka en ole varma, vievätkö opinnotkaan minua oikeaan suuntaan. Uskallan lähteä, vaikka minua on aina opettettu ajattelemaan ja toimimaan toisin.

Uskallan lähteä, koska minä itse päätän elämästäni ja uskon tietäväni, mikä minulle on tai ei ole parhaaksi.

Tietoisuus lähtemisen mahdollisuudesta on tuonut helpotuksen ja vapautumisen tunteen, joka on saanut minut näkemään, mitä muuta elämässäni on kuin työ. Olen elänyt niin pitkään pelkästään työn ehdoilla ja työlle, etten ole edes nähnyt muuta maailmaa. Ajatus töihin palaamisesta (kahdeksi viikoksi ennen kesälomien alkua) tuntuu raskaalta, ahdistavalta, epätodelliselta ja kaukaiselta. Olen päästänyt irti kaikin tavoin. 

Itse en voi kuitenkaan sairauslomani jatkosta päättää, joten tällä viikolla selviää, millaisen tuomion lääkäri antaa. Toivon, että hän näkee realistisesti, mikä toipumiseni kannalta olisi paras ratkaisu. Toivon, että hän näkee tilanteeni vielä paremmin ja selkeämmin kuin minä itse ja pystyy ohjaamaan minut oikeaan suuntaan. 

Tavallaan kai olen jo siellä - oikeassa suunnassa.