Kun ihminen menettää jotakin tärkeää ja arvokasta, jotakin kuolee hänen sisällään. Kun ihminen luopuu, jotakin muuttuu. En usko, että luopuminen varsinaisesti kadottaa ihmisestä  lopullisesti mitään, mutta uskon, että menettämisen ja luopumisen prosessi muuttaa ihmistä, kasvattaa ja muokkaa vahvemmaksi.

Menetin isosiskoni, kun olin 16-vuotias. Kuolemaa oli pelätty, sen varjo oli roikkunut uhkaavana ja painostavana perheemme yllä jo pitkään, eikä se siksi tullut täydellisenä yllätyksenä. Silti tieto hänen lähtemisestään pysäytti elämäni rattaat kuin seinään. Murrosikäinen, epävarma ja omien itsetunto-ongelmiensa pyörteissä painiskellut tuolloinen minäni joutui kaiken henkisen kaaoksen keskellä kohtaamaan yhtäkkiä sen, mitä konkreettinen menetys tarkoittaa. Tuo henkisesti keskeneräinen tyttö joutui kohtaamaan kuoleman, opettelemaan elämisen ilman rakasta siskoa ja huolehtimaan läheisten jaksamisesta. Kaikkein pahinta oli tuolloin kuitenkin joutua kohtaamaan se, että elämässä tapahtuu myös pahoja asioita ja että minulla ei ollut minkäänlaista kontrollia niihin.

Huomaan palaavani siskon kuoleman aiheuttamiin tuntemuksiin aina silloin, kun menetän nykyisessä elämässäni jotakin. Loppujen lopuksi, olipa kyse sitten työn, ystävän tai vaikkapa terveyden menettämisestä, pelon ja kontrollin menettämisen tunne on aivan sama. Lopulta suurin ahdistus näyttääkin kytkeytyvän siihen, etten voi kontrolloida ympärilläni olevia asioita riittävästi tai hyväksyä sitä, että maailmaa ei voi hallita.

Luin jostakin, että juuri kontrolloimisen tarve on tyypillinen työuupujan piirre. En ihmettele lainkaan! Olen kyllä tiedostanut jollakin tavalla olevani perfektionisti ja vaativa itseäni kohtaan, mutta en ole koskaan tajunnut (yhtä kirkkaasti kuin nyt), että myös menettämisen pelossani on kysymys kontrollista. En voi hallita toisen ihmisen tunteita, joten minun pitää vain oppia luottamaan. Minun pitää oppia luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja että myös minä ansaitsen hyvää. Pelko syö tuota hyvää, joten mitä paremmin pääsen peloistani eroon, sitä valoisammalta näyttävät myös tulevat päivät.