Kreikan kielen sana xenos tarkoittaa muukalaista. En valinnut sanaa päivitykseni otsikoksi siksi, että tuntisin itseni erityisen muukalaismaiseksi tai eristyneeksi juuri tänään, vaan siksi, että koen tulevaisuuteni muukalaisena.

Olen herkästi elämässäni skeptinen ja pelkään uusia asioita. Tätä ominaisuutta on ollut kieltämättä vaikeaa yhdistää vapauden kaipuuseen, loputtomaan itsensä toteuttamisen pakkoon sekä vaihteluntarpeeseen. Minun on ollut pakko oppia repäisemään itseni irti totutuista kuvioista, vaikka ne tuntuisivat turvallisilta ja vakailta. Jos ne eivät kuitenkaan ole tuntuneet oikeilta, olen yleensä lähtenyt.

Repäisyn aika on jälleen läsnä, ja kaikki edessä oleva pelottaa - kuin muukalainen, jota en tunne ja jota pahimpana hetkenä pelkään ja kammoan. Onneksi sentään on myös hyviä päiviä, joina tajuan asennoitua muukalaiseen kuin ihmiseen: uteliaana, vilpittömän kiinnostuneena ja ennakkoluulottomana. Toki skeptisyyskin on tiettyyn mittaan asti tervettä, sillä se estää ottamasta liian suuria riskejä tai tekemästä päättömiä virheitä elämässä. Liiallisuuksiin mennessään skeptisyys kuitenkin ajaa pelkoon ja alkaa jarruttaa elämistä, ja juuri tuohon pisteeseen en halua. 

Päivä päivältä muistan yhä enemmän olla avoin ja toiveikas. Vaikka huonojakin hetkiä edelleen on ja tulee, ei tulevaisuus tunnu pelkästään ahdistavalta tai surkealta. En syyllistä itseäni enää jatkuvasti siitä, että olen tekemässä virheen. Enhän voi edes tietää, olenko! Enkö voisi kerrankin murehtia vasta jälkikäteen - vasta sitten, kun ja JOS jotain murehdittavaa ylipäänsä on!

Jos minä lähden kohti tulevaisuuden muukalaista avoimin ja toiveikkain mielin, voin saavuttaa jotakin hyvää. Ehkä muukalainenkaan ei näyttäydy vihamielisenä ja tuomitsevana, jos lähestyn sitä kuin ihminen ihmistä. Lopultahan kysymys on siitä, miten asiat haluaa kohdata: ystävänä vai vihamiehenä.