Käräjillä

 

Onko tänään hyvä olla?

Olo on kuin tuomiolla.

Syytettynä elämässä:

mitä teinkään väärin tässä?

 

Monta virhearviota

mokailua tuota, jota

sivuuta ei oikeustaju.

Siksi tuomio on raju:

 

Syyllisyyttä pitää sietää, 

oma huonouteni tietää.

Anteeksi en saata antaa:

tuska itse tulee kantaa.

 

Mutta: kuka oikeastaan

tuomaroi ja haraa vastaan

sallivampaa ajatusta, 

oman itsen armahdusta?

 

Enkö sentään itse aivan

näe, minkä tuskan, vaivan

kärsinyt oon tähän asti?

Vieläkö vain kasvaa lasti?

 

Ehkei sentään, mutta vähän

pysähtyä tahdon tähän:

ymmärtää mun vihdoin pitää,

missä muutos, toivo, itää:

 

Syyttää en voi ketään toista

syytteistä ja tuomioista.

Itse vain jaan niitä, mutta:

vihaako vai rakkautta?