Käräjillä
Onko tänään hyvä olla?
Olo on kuin tuomiolla.
Syytettynä elämässä:
mitä teinkään väärin tässä?
Monta virhearviota
mokailua tuota, jota
sivuuta ei oikeustaju.
Siksi tuomio on raju:
Syyllisyyttä pitää sietää,
oma huonouteni tietää.
Anteeksi en saata antaa:
tuska itse tulee kantaa.
Mutta: kuka oikeastaan
tuomaroi ja haraa vastaan
sallivampaa ajatusta,
oman itsen armahdusta?
Enkö sentään itse aivan
näe, minkä tuskan, vaivan
kärsinyt oon tähän asti?
Vieläkö vain kasvaa lasti?
Ehkei sentään, mutta vähän
pysähtyä tahdon tähän:
ymmärtää mun vihdoin pitää,
missä muutos, toivo, itää:
Syyttää en voi ketään toista
syytteistä ja tuomioista.
Itse vain jaan niitä, mutta:
vihaako vai rakkautta?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.